*

Yksinkertaisia huomioita Se, mikä ylipäätään on sanottavissa, on sanottavissa selkeästi.

Kriteerejä keskustelulle EU- ja eurojäsenyydestä

Tiivistelmä:

Jotta voi ymmärtää EU:n tai rahaliittojäsenyyden nettovaikutuksen, se on purettava osiin ja sen eri vaikutukset johdannaisvaikutuksineen on osattava luetella ja suhteuttaa toisiinsa. Tämä edellyttää monitieteellistä ymmärrystä. Ilman tätä prosessia jätetään tarkoituksellisesti huomiotta merkittäviä seikkoja päätöksenteossa, mikä on verrattavissa lääkäriin, joka päättää tietoisesti jättää osan labratuloksista lukematta, vaikka tietää niiden sisältävän potilaan terveyden kannalta tärkeää tietoa. Vastaavasti päätöksentekijöiden on osallistettava muut ihmiset mahdollisimman avoimella tavalla, mikäli pyrkimyksenä on yhteinen etu.

 

Tässä tekstissä en ota kantaa EU- tai eurojäsenyyden hyviin tai huonoihin puoliin, vaan määrittelen reunaehdot keskustelulle, jonka käyminen on edellytys järkevän lopputuloksen saavuttamiseksi. Hyvin todennäköisesti merkittävin osa tätä keskustelua on jo käyty, mutta otaksun keskustelun pirstaloituneen ympäri erilaisia foorumeita ja tutkimusartikkeleita niin voimakkaasti, että useimmat tavan tallaajat eivät tunne edes keskustelun pääpiirteitä riittävällä tarkkuudella voidakseen osallistua siihen järkevällä tavalla. Oletan, että aiheesta on julkaistu koostekirjallisuutta. Tämän tekstin tarkoituksena on esittää kriteerejä sille prosessille, jonka myötä mielipide EU- ja rahaliittojäsenyydestä muodostuu. Mikäli jokin näistä kriteereistä on puutteellisesti toteutunut, ehdotan, että lukija ottaa ko. kriteerin huomioon ja uudelleenarvioi näkemystään sen perusteella. Mikäli koko prosessi vaikuttaa liian monimutkaiselta, ehdotan, että lukija luottaa johonkuhun itseään sivistyneempään asiaa koskien, kuten useimmat meistä tekevät lukiessaan historiankirjoja tai asioidessaan erikoislääkärin vastaanotolla.

 

Mikäli mielimme keskustella Suomen EU-jäsenyydestä ja rahaliittojäsenyydestä vakavissamme ilman, että tuemme johtopäätöksillämme ja argumenteillamme jompaa kumpaa valmiiksi väännetyistä lopputuloksista, meidän on keskusteltava järjestelmällisesti ensin yleisesti rahaliittojäsenyyden hyödyistä ja haitoista ja tämän jälkeen EU-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Tämä järjestys on olennainen, koska EU-jäsenyyden ominaisuudet saattavat korostua rahaliittojäsenyyden myötä, jolloin osa EU-jäsenyyden mahdollisista eduista saattaa realisoitua vasta syvemmän integraation muodossa, kun taas vähäisemmällä panostuksella saadaan aikaiseksi surkea kompromissi, joka ei palvele ketään. Kultaisen keskitien sijaan saatetaan siis saavuttaa kurainen puolivilla, niin sanoakseni.

 

Keskusteltaessa rahaliiton hyvistä ja huonoista puolista on otettava esiin kaikki edut ja edunsaajat: Suomen etu, muiden EU-maiden etu, Suomen välillinen etu tätä kautta, muiden EU-maiden välillinen etu. Samoin Suomen ja muiden valtioiden kärsimät haitat ja riskit on lueteltava. Nämä edut ja riskit on painotettava asianmukaisin kertoimin sen mukaan, mikä tuottaa Suomelle parhaan tai huonoimman ennustearvon tulevaisuudessa.

 

Samoin Suomen ja muiden EU-maiden kokemat hyödyt ja haitat on asetettava tarkempaan analyysiin ja esitettävä, millä tavoin ne todellisuudessa realisoituvat: kuka lopulta hyötyy ja kuka maksaa? Mikä on nettovaikutus poliitikolle, putkimiehelle, yritykselle, maanviljelijälle, opiskelijalle, työttömälle, maahanmuuttajalle, jne. Saatavilla on tilastotietoa jo lukuisilta vuosilta, kuten myös ekonomien ennusteita lähivuosille. Näitä tulkittaessa on kuitenkin huomioitava myös paikallisen päätöksenteon vaikutukset – siis kansallinen politiikka ko. ajanjaksolta.

 

Myös päätöksentekijöiden yksilölliset kannustimet on huomioitava: syvempi integraatio lupaa huippupoliitikoille tulevaisuuden isommalla areenalla kun taas lokaalilla tasolla vaikuttavat jäävät tällöin alakynteen – tällaiset vaikuttimet eivät voi jäädä keskustelun ulkopuolelle.

 

Samaa logiikkaa noudatetaan keskusteltaessa unionijäsenyydestä olettaen, että rahaliittojäsenyys katsotaan Suomelle nettotappioksi – EU-jäsenyydestä kuitenkaan ei voida keskustella ennen kuin on huomioitu rahaliiton nettovaikutus. Vaikka esimerkiksi vapaan liikkuvuuden sopimukset voivat riskeerata kansallista turvallisuutta terrori-iskujen muodossa, on näiden riskien suhteuttaminen kokonaisuuteen mahdotonta ennen kuin arvioidaan rahaliiton nettovaikutus, joka puolestaan on alisteinen vapaan liikkuvuuden mahdollistavalle EU-jäsenyydelle.

 

Vastaavasti myös on huomioitava paras ja huonoin skenaario kaikissa kolmessa tapauksessa: EU+rahaliitto, EU ilman rahaliittoa, ei EU-jäsenyyttä. On arvioitava jokaisen järjestelmän plastisuus ja vakaus (kyky positiiviseen että negatiiviseen muutokseen), alttius stagnaatiolle tai taantumukselle niin taloudellisesti kuin poliittisesti, sotilaalliset ja muut turvallisuuspoliittiset riskit sekä muiden kuin EU-maiden reaktiot ja mahdolliset vaikutusmahdollisuudet eri skenaarioissa.

 

Kaiken tämän lisäksi keskustelun on oltava avointa; ts. vaikutukset ja vaikuttimet on saatettava mahdollisimman selkeällä tavalla mahdollisimman monen ulottuville. Mikäli avoimuuden periaatetta ei noudateta, on lähtökohtaisesti oletettava, että salassa pidettävät yksityiskohdat ovat epäedullisia niille, jotka eivät niistä saa tietää (turvallisuuspolitiikka toki muodostaa tässä oman ilmeisen poikkeuksensa). Hyvä esimerkki siitä, millä tavoin tämä ei nykyään toteudu, on se, että EU:n virallisilla sivuilla ei ole nopeasti silmäillen löydettävissä helposti osiota, joka on omistettu keskustelulle unionin polttavista ongelmista - lyhytkin pohdinta riittää sen ymmärtämiseen, mitä etuja sellaisella osiolla olisi.

 

Vaikka pohjimmiltaan tällaisessa analyysissä on nähdäkseni kyse plusmiinus-tyyppisestä kustannusajattelusta, edellyttää se ainakin alkeellista ymmärrystä historiasta, takaisinkytkentämekanismeista, rahataloudesta, kansainvälisestä politiikasta, sotatieteistä, ympäristötieteistä, hallintotieteistä, tilasto- ja todennäköisyysmatematiikasta ja päätöksentekoteoriasta. Edelleen, mikäli lukija kokee olevansa altavastaajana joissakin edellämainituista osa-alueista, ehdotan, että hän luottaa niiltä osin asiantuntijamielipiteeseen, mikäli sellainen on saatavilla. Mikäli asiantuntijat ovat erimielisiä, on keskusteluun tutustuttava kokonaisuudessaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat