Yksinkertaisia huomioita Se, mikä ylipäätään on sanottavissa, on sanottavissa selkeästi.

Siivoojaa voi ja saa tervehtiä

Bussikuskin tervehtimisestä on kirjoitettu lehdissä asti, ja somejakojen kommenttiosiot ovat täyttyneet kommenteista, joissa paheksutaan hiljaisen surulliseen sävyyn sitä, jos kukaan ei moikkaa kuskia.

 

Vielä kun sama saataisiin ulotettua siivoojiin, olisimme matkalla jo oikein hyvään suuntaan. Miltei missä ikinä olenkaan - yliopistolla, punttisalilla, kaupassa, kahvilassa tai kadulla - harva moikkaa siivoojaa: enpä ole sitä juuri itsekään tehnyt.

 

Syitä voinee hakea monesta suunnasta. Suomalainen tervehtimiskulttuuri on ehkä vielä sen verran pidättyväistä ja jähmeää, että pidetään hyvätapaisempana antaa toisten tehdä työnsä rauhassa häiriköimättä heitä suotta. Moni on kadulla tai kaupassa kävellessään ajatuksissaan tai aivan muilla asioilla, eikä kuntosalillakaan nyt ainakaan kesken sarjan tee mieli alkaa huhuilla ohikulkijoille. Kaikkien persoona ei ole ulospäin suuntautunut, ja tervehtiminen tai kiittäminen voi tuntua epäluonnolliselta. Evoluutiopsykologisesti ajatellen siivoojat ovat tekemisissä likaisten asioiden kanssa, ja tämän likaisuuden ehkä alitajuisesti koetaan siirtyvän siivoojiinkin.

 

Mietitäänpä nyt kuitenkin. Jokainen meistä toivonee tulevansa tervehdityksi ainakin tuttaviensa seurassa. Useimmat meistä myös tervehtivät työtovereitaan. Yleisesti ottaen mielikuva syrjäytyneestä ihmisestä on sellainen, että hän on yksin, näkymätön ja ikään kuin toisten ulottumattomissa; kukaan ei kiitä, kukaan ei huomaa, kukaan ei jeesi. Nyt luonnollinen kysymys tietenkin kuuluu, miksi ihmeessä siivooja olisi poikkeuksellinen ihminen juuri sosiaalisuuden saralla.

 

Siivoojaa ei tarvitse härkkiä eikä päsmäröidä; lyhyt ”kiitti” tai ”moi” riittää. Olen kylläkin nähnyt ihmisten antavan palautetta huonosta siivoamisesta, eli ihan kaikkia ei tunnu vaivaavan vuorovaikutus itsessään; voitaneen kuitenkin kysyä, onko pelkkä negatiivinen palaute asianmukaista. Pieni kiitos silloin tällöin on useimpien elämässä vaatimaton ilo, mutta ihan paikallaan. Omaa persoonallisuutta ei myöskään tarvitse muuttaa – sitä varten meillä on käytöstavat. Enkä minä ihan rehellisesti sanoen usko, että yhdeksän ihmistä kymmenestä on niin ujoja, ettei vierasta työntekijää voisi kiittää tai moikata, vaikka edes nyökkäämällä.

 

Aina ei tarvitse vilkuttaa vimmatusti, keskittyä toisten touhuihin tai olla valppaana siltä varalta, jos vaikkapa kaupan myyjä tai siivooja on menossa ohi. Jos nyt kuitenkin panee merkille, on tuskin liikaa sanoa ”kiitos” tai ”moi”. On täysin luonnollista ja normaalia mukautua vallitsevaan normiin, jossa siivoojat ovat vähän kuin ilmaa, eikä sen moraalinen paheksuminen tietenkään ole reilua tai järkevää. Kuten myös järkevää ei ole sekään, että tieten tahtoen tästä normista pidettäisiin kiinni, vai kuinka.

 

Kekseliäämpi saisi tästä varmaan oikein pitkän pätkän aikaiseksi, mutta lienee parempi pitää tämä lyhyenä. Tämä on nimittäin oikeasti ihan yksinkertainen asia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Minulla on itselläni tapana tervehtiä ainakin asuntoni porraskäytävässä häärivää siivooja, samoin naapureitani. Samoin kun käyn vaikkapa äitini luona kylässä, niin jos porraskäytävässä on siivooja moikkaan häntä. Niin ikään moikkaan äitini naapureita.

Jollekin kauppakeskuksen siivoojalle en moita huikkaa, ellen tunne, kuten en ensimmäiseksi moikkaa muitakaan kauppakeskuksen työntekijöitä. Mutta jos he moikkaavat minua niin vastaan kyllä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Sama juttu. Eikös tämä ole luonnollista.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Minä olen aina moikannut siivoojia ja etenkin huoltomiestä. Ennen vanhaan töihin lähtiessäni moikkasin eteisessä peilikuvaani. Eli huoltomiestä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse tervehdin kaikkia, tuttuja ja tuntemattomia. Siivoojilta olen myös saanut hyviä vinkkejä oman kodin puhdistukseen.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tykkään myös tervehtiä ihmisiä. Bussikuskilta voi joskus tulla tyly palaute (eli ettei tervehdi takaisin) tervehtimiseen mutta sitä ei kannata harmitella, seuraava voi vastata iloisestikin. Hotellin hississä yksinkertainen "huomenta morning" aiheuttaa ettei matkaa tarvitse taittaa vaiti ja kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. Ja siivoojalle. Hymy ja ystävällinen tervehdys kantaa yleensä pitkälle päivään.

Suomessa ihmiset pelkäävät avata suutaan. Suosikkitilanteeni on kun ikkunan bussissa ikkunan puolella oleva ihminen liikehtii levottomasti, laittaa hanskoja käteen, nostelee kassia ja jos toinen ei reagoin, lähtee punkemaan yli. Sen sijaan että sanoisi "jäisin tässä pois".

Ei suomessa vieraille hölötä kuin hullut ja humalaiset mutta joskus yksinkertainen keskustelunavauskin voi johtaa mielenkiintoisiin tarinointeihin.

Suuta auki ihmiset.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Minä aina joskus hississä muilta kysyn: vietetäänkö hiljainen hetki?

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Suomalaista tapakulttuuria voi ihan monestakin aiheesta moittia mutta ei kaikesta. Suomalainen voi hyvinkin olla spontaani ja ulospäinsuuntatunut, joka osaa kysyä kohteliaasti tilanteessa, jossa muiden kulttuurien edustajat välttävät kysymästä kohtaamaltaan henkilöltä hänen toiveistaan.

Asiaa voi kuka tahansa testata: Mene 03.30 nakkikioskille ja puhu ruotsia. Saat kohteliaan kysymyksen: Haluutsä turpaan?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Juu tässä on hauska ero suomalaisen ja Venäjän siivoojainstituution välillä.
Suomessa siivooja on ilmaa kunnes keksitään jotain moitittavaa. Siivooja on aina kaikkeen syyllinen.

Venäjällä päinvastoin siivooja rähisee kaikille kuin diktaattori. Valittaa kaikista roskista ja liasta, aivan kuin se olisi loukkaus häntä kohtaan. Jossain yleisissä tiloissa siivoojat edelleen huitovat räteillään asiakaspaljouden keskellä ja useimmat jopa nostavat penkillä istuessaan kiltisti jopa jalkansa ylös, että siivoja saisi joka paikan kuurattua.

Käyttäjän KariHelstamo1 kuva
Kari Helstamo

Aina moikkaan siivoojaa, pomoja en aina

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Ihmiset eivät tervehdi toisiaan koska pelkäävät paljastavansa itsestään liikaa.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Ahaa - minuun tuo ei tietenkään päde koska olen jo muutenkin paljatanut itsestäni liikaa. Siksi uskallan (yleensä) tervehtiä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Mina kylla olen tamperelaisena oppinut moikkamaan kaikkia. Bussissa ja pysakilla jaan usein suustani kiinni vieraiden ihmisten kanssa. Ei Tampereella pideta mitenkaan kummana vieraiden tervehtimista tai heille juttelemista.

Anteeksi, nappis on rikki ja aat muuttuvat aiksi.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#11

...... niin, eihän sitä tiedä vaikka jonakin päivänä paljastaisit jopa pääsi :-)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Entäs jos siivooja on persu, pitääkö silloinkin tervehtiä?

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Tiukille ottaa, jos työn jälki on samaa sotkua, kuin maassa koettua persusählinkiä.

Käyttäjän ThomasHyvrinen kuva
Thomas Hyvärinen

Ilo lukea ihmisten kommentteja siitä, että muutkin tervehtivät työnkuvaan tai väriin katsomatta. :)

Toimituksen poiminnat